Savustetut viskisiivet

Jostain syystä en ole aikaisemmin tajunnut että savustaa voisi jotain muutakin kuin kalaa, ja kuinka helppoa se oikeastaan on. Viime viikolla sitten sain viimeinkin aikaiseksi hommata jonkinlaisen sähkösavustuspöntön, eikä se ole jäänyt kylmäksi. Vähän olin alkuun huolissani haittaisiko parvekkeella savustaminen naapurustoa, mutta maltillisella purun määrällä savun määrä jää suhteellisen pieneksi, joten homma saa jatkua =)

Ohessa on kopioituna hieman neuvoa-antavaa savustimella paistamiseen OPA Muurika:n vinkkisivuilta:

	0.5 kg	1 kg	1.5 kg
Kala	15-25 min	25-35 min	35-60 min
Äyriäiset	10-15 min	25-30 min	30-35 min
Kana	40-45 min	50-55 min	60-65 min
Possu	30-35 min	40-45 min	50-55 min
Nauta	20-25 min	40-45 min	50-55 min
Lammas	30-35 min	40-45 min	50-55 min
Kasvikset	20 min
Peruna	40 min
Maissintähkät	60 min

Kanansiipiin tykästyneenä päätin sitten lähteä kokeilemaan niiden savustamista, sillä tulisten wingssien yhdistäminen savustamisen makuun tuntui niin voittaja idealta että sitä oli pakko yrittää. Ja kastike täytyi toki tehdä itse, joten kaupan marinadisiivet eivät tähän hommaan kelvanneet.

On muuten yllättävän hankalaa löytää marinoimattomia kanansiipiä kaupoista. Nettifoorumeita kahlatessani tulin siihen kuvitelmaan että siipiä joutuu erikseen tilaamaan jos niitä halajaa maustamattomina. Mutta sattumalta osuin erääseen postaukseen joka mainitsi että Tampereen Hervannan DUO:ssa moisia on ihan lihahyllyssä tarpeeseen. Nopean bussireissun tehtyäni Herwoodiin ja K Supermarkettiin voin todeta että tuo tieto piti paikkansa: tuoreita samana päivänä pakattuja pakastamattomia siipiä löytyi viiden euron kilohintaan. Jälkeenpäin pieni visiitti Stockmannille osoitti myös siellä olevan siipiä lihatiskillä, mutta määrällisesti niitä näytti olevan melko vähän. Mutta, näiden alustuksien jälkeen itse asiaan eli marinointiin. Resepti on sovellettu versio Kauhukeittiö:n asenteella tehdystä reseptistä.


Marinadi savustetuille viskisiiville (1 kg):
0.5 dl Jack Daniels viskiä
1 tl Worcestershire kastiketta
1 tl soijakastiketta
1 tl inkiväärijauhetta
3 kpl valkosipulinkyttä puserrettuna
1 tl chipotle tabascoa
2 rkl Texas Pete Hotter Hot Sauce kastiketta
1/2 tl limemehua
1 tl fariinisokeria
1 tl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl omenaviinietikkaa
savuchili jauhetta (maun mukaan)
anchochili jauhetta (maun mukaa)
habanero jauhetta (maun mukaan tulisuutta lisäämään)


Siivet huuhdellaan kevyesti ensialkuun, ja niihin sekoitetaan ylläkuvattu marinadi. Marinadin ainesosia (joita tässä on runsaasti, koska aloin hieman hakemaan makua) ja niiden määrää voi säätää puoleen tai toiseen miltä tuntuu aiheelliselta tai mitä löytyy kaapista. Tärkeimmät ainekset lienevät kuitenkin Jack Daniels ja valkosipuli =)

Marinadia kannattaa säästää pikku määrä myöhemmäksi siipien kostuttamiseen savustuksen jälkeen. Suurin osa kaadetaan siipien kera esm. kaksilitraiseen minigrip pussiin, ja jätetään muhimaan noin pariksi tunniksi.

Sähkösavustin lämmitetään alkuun hieman, ja marinoidut siivet laitetaan sisään paistumaan aluksi ilman savustuspuruja. Tämä siksi, koska savunmaku tarttuu lihaan oikeastaan melko nopeasti, joten noin 15-20 minuutin savustus lopussa riittää jo aika hyvin. Puruja ei niitäkään tarvitse ihan valtavasti käyttää, vaan pieni määrä tasaisesti savustuspellille levitettynä riittää. Isompi määrä karkaa vain turhaan ulos naapurien kiusaksi.

Siivet asetellaan pellille ritilän päälle jotta ne eivät muhisi rasvoissaan liiaksi. Huomasin muuten savustaessa sen että savustin kannattaa kallistaa hieman etuaukkoa kohden, sillä folion täydentämä pelti ei todellakaan riittänyt pitämään koivista valunutta rasvaa paikallaan. Kun oli aika heittää purut sisään, parvekkeella odotti melkoinen rasvavana joka oli valunut savustimesta ulos (onneksi) ja partsin lattialle. Kannattaa siis yrittää löytää vähän kovera pieni pelti, tai asettaa savustimen eteen kuppi keräämään ulos valuvia rasvoja.

Noin yhtä kiloa siipiä saa paistella yhteensä 50 minuuttia. Tuon jälkeen siivet ovat jo mukavan rapsakoita ja kypsiä. Ulos ottaessa siipiä sivellään vielä vähän lisää marinadilla kiiltävän pinnan saamiseksi, ja makua lisäämään. Marinadia voi myös jättää “dipiksi”, mutta kyseessähän on pääasiassa viskiseos, joten dippailu voi olla mielenkiintoista =)

Kylkiäisiksi voi tehdä kermaviilistä ja mausteista dipin porkkanoiden kera tyynnyttämään siipien tulisuutta. Ja vaikka kuvaan asettelin esille valkkarilasin, taitaa se olut olla kuitenkin sitä parasta kostuketta tämänkin ravintomuodon kanssa.

Mutta täytyy kyllä sanoa että nämä olivat aika lailla parhaita siipiä mitä olen tähän asti syönyt. Näitä tehdään tänä kesänä vielä paljon!

Pizzatortillatötteröt

Tällä kertaa kokeillaan vaihteeksi jotain helpompaa, ja yhdistetään yksi uusi idea ja vanha vastaan tullut. Idea sai alkunsa edellisenä päivänä nautituista tortilloista, joiden aineksia jäi jonkin verran vielä jäljelle. Tortillat osoittautuivat nimittäin olevan aivan omiaan ohuiksi pizzapohjiksi. Kiitoksia siitä originaalille ideoijalle =)

Sen lisäksi tulin muistelleeksi taanoin vastaan tullutta pikaruokapaikkaa joka tarjoili eräänlaisia pizza tötteröitä, vähän jäätelön tyyliin, mutta luonnollisesti pizzaisella täytteellä. Koska tortillawrapit ovat oikeastaan valmiita ja helposti kääräistäviä, asiaa täytyi kokeilla. Ja kyllähän tämä toimi. Reseptiä en tässä nyt ala isommalti kuvailemaan, pizzahan tehdään vähän tekijän mukaan.


Pizzatortillatötteröt:
tortilloja
salsaa
tomaattipyreetä (must, koska tomaatti murskat ja muut valuvat turhan helposti pois)
pizza-aineksia (juusto+liha+muut hötteet)
foliota


Homma aloitetaan sivelemällä tortillojen päälle tomaattipyreet, joka tässä tarkoituksessa sopii paremmin pohjaksi. Sitä voi tietysti maustaa hieman pizzamausteella yms.

Tämän jälkeen tortillan ulkoreunoille ripotellaan juustoa pyreen päälle hieman, niin että sulava juusto myöhemmin “liimaa” tötterön reunat kiinni. Tortilla kääräistään sitten tötteröksi, ja alakärki taitetaan ylös jotta tavara ei valuisi sormille jos esimerkiksi käyttää vetisiä aineita (joita kannattaa ehkä välttää). Jotta tötterö pysyy koossa, se wrapataan samalla folioon kuvan osoittamalla tavalla.

Folio on tarpeen myös palamisen välttämiseksi, sillä ohut tortilla pääsisi muutoin kuivamaan liikaa paiston aikana. Tötteröitä voi tehdä pellille niin monta kuin niitä vierekkäin mahtuu. Itselläni rajoituksena oli tällä kertaa ainesten määrä, joten en ihan pellillistä tehnyt. Salsaa voi käyttää tuomaan enemmän tortillamaisuutta pizzoihin, mutta normi tomaattiaineksetkin luultavasti toimivat.

Jotta asia sujuisi mallikkaasti, ja kelpuuttaa samanlaiset tötteröt, täytteet kannattaa ehkä sekoittaa kuhossa keskenään juustoineen, salsoineen ja lihoineen sekä mausteineen. Sen jälkeen aineet vaan lapataan tötteröihin. Jos haluaa hifistellä jokaisen tötterön kanssa, tai luoda jonkinlaisia kerrostötteröitä, voi aineksia ripotella sisään yksitellen eri kerroksin. Tuossa menee kuitenkin aika lailla aikaa.

Tötteröä ei täytetä aivan täyteen, vaan siihen jätetään pieni “sulkemisvara” jotta estetään ainesten valuminen ulos paistaessa. Tämäkin pitäisi olla havainnollistettu kuvissa. Tortillan ylimääräinen huuli käännetään siis ylöspäin, ja varmistetaan paketin pysyvyys kietaisemalla myös folio näppärästi ylös. Tuloksena on siis kokonaan folioon kääräisty tötterö.

Tötteröt laitetaan uuniin 200 asteeseen ja niitä paistetaan reipas kymmenisen minuuttia, riippuen tötterön koosta. Valmistumisesta ei ole oikein ulkoisia indikaattoreita, joten tätä joutuu ehkä vähän kokeilemaan sopivan ajan löytämiseksi.

Ja kuten kuvasta näkyy, voihan näistä tortillalätyistä tehdä myös ihan pizzoja. Normaalit lätyt valmistuvat sitten vähän nopeammin, joten näitä ei välttämättä kannata samalle pellille laittaa kuten tässä. Tötteröissä on se etu että pellille menee niitä riviin ihan mukavasti lomittain. Tällä tavoin saadaan pienet ateriat vähän isommallekkin porukalle tarvittaessa, eikä kenenkään tarvitse odotella paistovuoroa. Kokeiluniloa =)

Habanerosimaa, lihamunkkeja ja hauskaa wappua!

Kyllä. Vapun kunniaksi päätin laittaa vähän maustettua simaa tulemaan, ja jotain pientä suolaisen nälkään. Ja voi voi kun tulikin hyvää, ja helpolla. Vapuksi tämä ei enää ennätä, mutta kuka sanoo ettei tätä voisi tehdä vapun jälkeenkin! Osasta munkkeja voi tietysti tässä ohjeessa tehdä myös normaaleja munkkirinkilöitä makeaksi suolaisten rinnalle. Tämä simaohje on sitten ihan normaalista simaohjeesta hieman muokattu, eikä tällä synny mitään kovin korkeavolttista. Ensi kerralla pitää kokeilla valmistaa kunnon hunajasimaa vähän pidemmällä ajalla =P


Habanerosima (8 litraa, 4-7 päivää):
8 l vettä
500 g sokeria (tai hunajaa)
500 g fariinisokeria
2 sitruunaa
2 appelsiinia
2/4+ tl tuorehiivaa
1 pullo olutta (esm. Corona)
habanerojauhetta, tai rohkeammille viipaloitua tuoretta habaneroa =)
rusinoita (optionaalista)

Lihamunkit (täyte):
250 g naudan paistijauhelihaa
1 sipuli
1 tomaatti
1 dl kurkkusalaattia (noinabout)
2 tl suolaa
paprikajauhetta
pizzamaustetta
valkosipulijauhetta
olutta (optionaalista)

Lihamunkit (munkit):
5 dl maitoa
2 dl sokeria
1 kpl kananmuna
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
2 ps kuivahiivaa (tai yllämainitusta simaohjeesta se ylimääräinen hiiva)
200 g leivontamargariinia
1 iso pökkänä öljyä paistamiseen


Siman valmistukseen tarvitaan luonnollisesti jonkin sortin isokokoinen astia. Ohjetta voi yrittää puolittaa, mutta 8 l on semmoinen sopiva annos perus muoviämpäriin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, Siman tekeminen aloitetaan keittämällä pari litraa vedestä kiehuvaksi. Samalla voi “kuoria” perunankuorimaveitsellä ohuita siivuja sitruunan- ja appelsiininkuorista mausteeksi, koska niissä piilee ilmeisesti se voimakkain maku. Valkoista höttöä pitäisi välttää, koska se on kitkerää. Ja hedelmät kannattaa tietysti pestä ennen tätä operaatiota.

Kiehautettu vesi kaadetaan ämpäriin, jonne viskataan perään sokerit jotta ne liukenisivat kätevämmin. Sotkuun kaadetaan sitten loppu vesi ja satsi yritetään saada noin kädenlämpöiseksi (tai 37 Celsiusta kylmäverisemmille) hiivaa varten. Hiivaa saa sitten annostella tyypin ja prosenttitoiveiden mukaisesti. Normaali sima vaatii vain sen vajaan herneen kokoisen nokareen, mutta jos tehdään aikuisten simaa voi hiivaa käyttää varovasti enemmän. Itse käytin maltillisesti vain reilut kaksi herneen kokoista nokaretta.

Tunnattujen sitruunan- ja appelsiininkuorien lisäksi juomaan laitetaan myös se hedelmäliha paloiteltuna jotta saadaan mukaan loputkin maut. Ja jälleen puhdistetaan pois kaikki se valkoinen kuoritöhnä. Viimeisenä silauksena sitten maustetaan tunteen mukaan habanerolla. Sitä ei muuten tarvinnut paljoa tähän kahdeksan litran annokseenkaan =)

Ämpärin päälle teipataan kelmu/voipaperi johon tehdään reikä, ja se jätetään pariksi päiväksi huoneenlämpöön käymään. Olut lisätään joukkoon pullottamisvaiheessa. Nyrkkisääntö on että sima valmistuu huoneenlämmössä kolmessa päivässä, ja jääkaapissa noin viikossa. Pullottamisen voi tehdä seuraavana päivänä käymisen aloittamisesta, mutta tämä ei ole rakettitiedettä. Pitempään käyttämällä lämpimämmässä ja isommalla määrällä hiivalla saa luultavasti prosentin tai pari enemmän juomaan, mutta jos voltteja haluaa enemmän kannattaa ehkä hankkia viinintekoon soveltuvat ohjeet ja välineet ja kunnon hiivaa.

Munkkien pullataikina on sitten ihan perustavaraa. Ohje löytyy luultavasti jokaisen jauhopussin kyljestä, mutta yhteenvedetään nopeasti tässä. 40 asteiseen veteen sekoitetaan muna, sokeri, kardemumma ja suola. Tähän sekoitetaan sitten osa jauhoista joihin on sekoitettu hiiva (jos kyseessä oli kuivahiiva, muutoin hiiva on sekotettu jo nesteeseen). Mukaan huoneenlämpöinen sulatettu margariini ja loput jauhot. Annetaan kohota 40 minuuttia.

Täyte on melko simppeli: ensin kuullotetaan silputtu sipuli pannussa. Lisätään jauheliha joka ruskistetaan. Tämän jälkeen lisätään kurkkusalaatti, silputtu tomaatti, ja mausteet. Olut on luultavasti optionaalinen mauste, mutta lorautin joukkoon näin vapun kunniaksi sitäkin. Täytteen annetaan jäähtyä hieman ennen kuin aletaan paisto-operaatiot. Jäähtymistä odotellessa voi pyöräytellä kohonneesta taikinasta munkin kokoisia munkkeja. Taikinapallot litistetään ja niiden keskelle laitetaan noin ruokalusikallinen täytettä, jonka jälkeen taikina suljetaan sen ympärille. Viimeistellään vielä pyörittelemällä pallo varovasti kuntoon.

Öljy lämmitetään 180 asteiseksi kattilassa. Tässä pitää olla luonnollisesti varovainen. Vesi ja öljy ovat toisilleen antimateriaa, ja roiskeiden kanssa kannattaa varoa. Liian kuumaa öljy on jos se alkaa höyrytä. Kuumuutta kannattaa testata taikinapalalla, ja jos testipala alkaa ruskistua mallikkaasti, lämpöä pienemmälle ja sitä rataa.

Munkit tipautetaan varovasti öljyyn ja paistetaan kummaltakin puolelta tasaisen ruskeiksi. Paistamisessa ei mene kovinkaan kauaa, eikä munkin keskuksesta tarvitse välittää koska täytehän on jo paistunut. Öljystä nostetut paistuneet munkit kannattaa käyttää talouspaperin päällä kuivamassa hetken aikaa, ennen niiden siirtoa varsinaiseen astiaan. Normimunkit voi sitten sokeroida, en sitten tiedä miltä sokeroitu lihamunkki maistuisi mutta joku sitä kokeillut voi siitä kertoa. Käytetty jäähtynyt öljy laitetaan takaisin pulloon, ja sitä voi mahdollisesti käyttää vielä uudelleen paistamiseen.

Mutta, sen pidemmittä löpinöittä, Hauskaa Vappua!

Kebabrisotto

Sanoista tekoihin, kuten eilen tuli luvattua, tänään otetaan hännät kiinni ja tehdään taas ruokaa omintakeiseen tapaan. En ole varmasti originaali idean toteuttaja, sillä viittauksia tähän löytyy netistä kasapäin. Mutta reseptiä ryhdyn soveltamaan samalla periaatteella, yhdistellen sieltä täältä mielin puolin.

Risottoon pitäisi kuulemma käyttää tarkoitukseen sopivaa risottoriisiä, joille on lätkitty sellaisia nimiä kuin arborio, carnaroli ja vialone. Itselleni tosin käteen tarttui Uncle Ben’s risotto riisipaketti, kun en muita löytänyt. Valkkariakaan en tähän hätään löytänyt mistään, joten kompensoin asiaa omenasiiderillä. Sillä sitten mentiin ja tähän päästiin:


Kebabrisotto (4-6 annosta):
400 g kebab lihaa (noinabout)
500 g risottoriisiä
1 kpl sipuli silputtuna
1 kpl punainen paprika silputtuna
3 kpl valkosipulinkynttä
2 dl kuivaa valkoviiniä tai omenasiideriä jos sitä ei satu olemaan
2 kpl kasvisliemikuutiota
1,5 l vettä
4 kpl tomaattia kuutioituna
200 g jalapenoja viipaleina
75 g parmesanijuustoa raastettuna (noinabout)
100 g voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
chilijauhetta
cayennepippuria


Ensimmäiseksi voinee laittaa kasvisliemikuutiot likoamaan erilliselle pannulle. Liemi lisätään vasta viimeisenä vähän kerrallaan, joten se saa lämmetä vierellä hiljoksiin. Sipuli, valkosipuli, paprika sekä tomaatti voidaan silputa/kuutioida myös valmiiksi.

Sipuli, valkosipuli ja paprika laitetaan voin kera pannulle kuullottumaan miedolla lämmöllä. Kasviksia ei ruskisteta loppuun saakka, vaan sen verran että ne pehmenevät.

Kun sipulit ovat lämmenneet, sekaan heitetään kebablastut. Kebabiakaan ei kannata hirveästi paistaa, vaan se lämmäytetään vain nopeasti. Jäisten kebablastujen kanssa kannattaa tietysti odottaa että ne ovat kunnolla sulaneet.

Tässä vaiheessa lisätään joukkoon sitten valkoviini/siideri. Sitä kiehutetaan sen verran että noin puolet nesteestä haihtuu. Tähän lisätään sitten riisi, jota paistellaan/keitellään/kuullotetaan hetken aikaa niin että neste on imeytynyt. Siideriä tai valkoviiniä voi tietysti siemailla itsekin kokkailun lomassa.

Lientä aletaan sitten lisäämään vähän kerrallaan, ja risottoa hämmennellään hiljoksiin, yhäkin miedolla lämmöllä. Tätä jatketaan kunnes risotto on pehmeää, mutta jyvät ovat vielä kiinteitä. Tarvittaessa aivan kaikkea lientä ei siis käytetä. Kun nesteet on käytetty, lisätään kuutioidut tomaatit sekä jalapenot.

Sekaan heitetään suolaa ja mausteet maun mukaan. Aivan viimeiseksi mukaan laitetaan myös parmesaani, joka sekoitetaan tasaisesti joukkoon. Myös loppu voista lisätään tässä vaiheessa. Risoton annetaan sen jälkeen vetäytyä vähän aikaa ennen syömistä.

Chiliset Lindströminpullat

Hupsista. Blogin päivittäminen jäi nyt vähän huonolle mallille, vaikka jotain kyhäsinkin edellisellä viikolla. Pahoittelen tätä pientä taukoa, eikä hommaa ole tarkoitus jättää vielä kesken. Ruoan sentään onnistuin tekemään ajallaan, mutta tämä kirjoitus vain jäi. Nyt tuleekin sitten otettua asioita vähän kiinni tänä viikonloppuna.

Tällä kertaa kokeiluna oli siis Lindströmin pihvien tyyliin valmistetut lihapullat, ei siis mitään kovin mullistavaa. Ajatuksena oli ensiksi soveltaa pullia vähän enemmän, mutta lopulta tästä tuli melko yksinkertainen tekele. Ja maun suhteen jäin ehkä kaipaamaan vielä jotain lisää… ehkä seuraavalla kerralla. Mutta vahvan kastikkeen kera nämä tekivät kyllä ihan hyvin kauppansa.

Kylkiäisiksi loihidin hieman itse tehtyjä röstiperunoita, sekä melko satunnaisesti laaditun kastikkeen joita en tähän kuitenkaan selosta tällä kertaa… lihapullille voi kuitenkin laittaa melkein mitä vain kaveriksi.


Chiliset Lindströminpullat (30-40 kpl)
800 g naudan paistijauhelihaa
2 kpl sipulia
1 kananmuna
2 punajuurta
2 dl kermaa
2 dl vettä
1 1/2 dl korppujauhoja
2-3 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl cayennepippuria
habanero- tai chilijauhetta maun mukaan
voita paistamiseen


Lihapullien teko oli oikeastaan aika helppoa. Ensialkuun sekoitetaan korppujauhoihin kerma sekä vesi, sekä mausteet. Sekoituksen voi jättää turpoamaan siksi aikaa kun valmistellaan punajuuret ja sipuli.

Sipulit silputaan ja laitetaan pannulle kuullottumaan. Samalla raastetaan punajuuret, jotka voi heittää sitten pannulle sipulin sekaan. Tämän jälkeen melkein kaikki ainesosat ovatkin valmiita.

Jauheliha voidaan siis kipata sopivankokoiseen kippoon jonne heitetään perään turvonneet korppujauho maustemössöt, sekä punajuurisipulit. Sekoittamiseen kannattaa käyttää mekaanista apua. Ainesten joukkoon heitetään myös kananmuna.

Lihamössö kannattaa sekottaa hyvin… itselläni tahtoi pohjalle jäädä vähän enemmän korppujauhoisempaa settiä, joka sitten korostui ehkä viimeisissä pyöritellyissä pullissa. Pullat siis pyöräytellään sopivan kokoisiksi käsin.

Paistamisen voi suorittaa joko 225 asteisessa uunissa noin puolen tunnin ajan, tai sitten pannulla. Koska tämän ohjeen mukaan tehtynä kaikki pullat eivät mahtuneet yhdelle pellille, paistelin loput manuaalisesti pannulla. Uunittamalla pääsee tosin hyvin paljon helpommalla.

Pullat olivat siis ihan jees… mutta maussa jäin kaipaamaan jotain vähän vahvempaa. Kenties sekaan voisi laittaa vähän valkosipulia, ja maustetta vähän reilummalla kädellä. Kovin tulisiakaan näistä ei tullut… pitänee ilmeisesti vähän harjoitella lisää mausteiden käyttöä. Maukkaan pekonikastikkeen kera nämä menivät kyllä ihan mukavasti =)

Huomenna sitten päästään toivottavasti ajallaan tämän viikkoisen ruoan kimppuun.

Täytetty Ananas-Juustoporsas Jogurttikuorrutteella

Tällä kertaa minut komennettiin ruuanlaittoon kotipuolessa, ja jonkin aikaa asiaa mietittyä ja ideoita vaihdeltua päädyin kokeilemaan jälleen tämmöistä täyteratkaisua. Edellisellä kerralla kalkkunan kanssa jäin kaipaamaan juustoista sisustaa, joten nyt tungin possun sisään puolikkaan Koskenlaskijajuuston murustettuna, muunmuassa. Mieleni teki kyllä aluksi näin Pääsiäisen kunniaksi tutkia mitä mämmistä, tuosta kaikkien rakastamasta perinneruoasta voisi loihtia. Ehkä palaan asiaan joskus jälkeenpäin. Tässä kuitenkin tämä:


Täytetty Ananas-Juustoporsas Jogurttikuorrutteella
+1 kg porsaanfilettä
1 sipuli
1 valkosipuli
1 pieni purkki ananasviipaleita/rinkuloita
n. 2/3 Koskenlaskijajuustoa
1 purkki (400g) turkkilaista jogurttia
korppujauhoja (ehkä)
chilijauhetta
suolaa
inkiväärijauhetta
sitruunapippuria
coctailtikkuja tai uunilankaa


Ensialkuun file otetaan huoneenlämpöön, ja siihen leikataan viilto joka halkaisee fileen pitkittäissuunnassa. Päädyt voi myös jättää kiinni, jolloin file pysyy paremmin kasassa eikä juusto valu pois aivan joka rööristä. Fileen päälle ja viiltoon ripotellaan sopivasti suolaa ja jätetään toistaiseksi suolautumaan joksikin aikaa.

Tämän jälkeen sipulit silputaan ja kuullotetaan kevyesti pannulla. Sipulit kaadetaan sopivaan kippoon, sekaan heitetään kahdesta ananasviipaleesta silputtu ananasmurska, ja lisäksi murennettu/silputtu koskenlaskijajuusto.

Filettä voi tämän jälkeen pyöräyttää kevyesti paistinpannulla jotta lihamehut saadaan pysymään kyhäelmän sisäpuolella. Täytesekoitus survotaan coctailtikkujen tai langan avustuksella fileen sisään (joka saattaa fileen/viillon koosta riippuen olla vaihtelevan haastavaa). Viilto suljetaan, tikuista kannattaa yrittää jättää reilu tarttumavara jotta ne voi helposti nykiä pois paiston ensimmäisen vaiheen jälkeen.

Valkosipuli kuoritaan, ja kynsistä slaissataan suunnilleen samankokoisia semikynsiä. Nämä kynnen puolikkaat tai neljäsosat laitetaan lihaan tehtyihin rakoihin päällispuolelle. Raot saa tehtyä helposti painelemalla fileen yläpuolelle reikiä terävällä puukolla. Valkosipulin pitäisi soljahtaa tuon jälkeen sisään melko helposti. Jos ei tykkää runsaasta valkosipulista, voi tämän vaiheen tietysti jättää väliin.

Paisti laitetaan uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi, jonka jälkeen lämpö pudotetaan 175 asteeseen. Tuon jälkeen paistetaan vielä noin 30 minuuttia, tai kunnes sisälämpötila on noussut noin vajaaseen 70 asteeseen.

Odotellessa tehdään kuorrute, joka koostuu turkkilaisesta jogurtista ja mausteista eli chilistä, inkivääristä, sitruunapippurista, jne. Mausteita voi mukaan sekoittaa maun mukaan. Itse laitoin sekaan myös hieman korppujauhoja, joka ei välttämättä toiminut näin paksussa kuorrutteessa kuitenkaan aivan toivotulla tavalla. Tarkoituksena oli kuitenkin saostaa kuorrutetta vähän, enkä juuri tiedä millä konstilla tuo voisi muutoin onnistua.

Kun liha on suorittanut ensimmäisen vaiheen paistumisen, se otetaan ulos kuorrutusta varten. Jos coctailtikkuja on aivan tajuton määrä, niitä kannattaa yrittää nyppiä pois ennen kuorrutteen laittoa. Paikalle kannattaa jättää vain pari/muutama tikku jotka on helppo kiskaista pois kuorruttamisen jälkeenkin. Lanka pitää tietenkin ottaa pois kokonaan tässä vaiheessa. Kuorrute levitetään paistin päälle tasaiseti, ja jäljellä olevat ananasrenkaat paloitellaan sopivan näköisiksi tai laitetaan sellaisenaan kuorrutteen päälle.

Rulla takaisin uuniin 200 asteeseen. Lihaa paistetaan kunnes sisälämpötila nousee vajaaseen 75 asteeseen, ja kuorrute alkaa näyttää kuorrutteelta. Liha tarjoillaan esm. röstiperunoiden ja salaatin kera.

Tämä tekele epäilytti vähän alkuun, sillä sovelsin juttuja aika lailla sattumalta kaapista löytyneiden juttujen pohjalta. Koskenlaskija toimi täytteenä kylläkin vallan hyvin, joskin itse käyttämäni paistin pienuus (800 g) hankaloitti hieman täyttöä. Lisäksi korppujauhojen käytöstä kuorrutteen seassa kannattaa ehkä pidättäytyä =)

Makea Kanawokki

Tämä oli myös käynyt mielessä jo muutamaan kertaan, ja nyt lähdin suorittamaan. On muuten hauskaa yrittää googlettaa aineksia kun on jo kaupassa, ja reseptistä ei ole vielä hajuakaan.


Makea Kanawokki (3-4 annosta):
3-4 punasipulia
1/2 kiinankaalta
200 g herkkusieniä
1 suippopaprika
2 omenaa
2 rkl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta
1 dl sweet chili kastiketta

Liha osa:
600 g kanasuikaleita
2 rkl inkivääriä
1/2 valkosipulia
1 punainen chili
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta
1 dl sweet chili kastiketta


Lihat on jaettu tässä ohjeessa erilleen, sillä ne on hyvä marinoida ja valmistaa aluksi erillään kasviksista joista tulee aika runsaasti mehua lämmittäessä.

Filesuikaleet siis marinoitumaan johonkin sopivaan kulhoon tai tötteröön heti ensimmäiseksi. Inkivääri, valkosipuli ja chili silputaan joukkoon, ja mukaan sekoitetaan seesamiöljy, soija-, ja sweet chili kastike. Inkivääri kannattaa silputa aika hienoksi ja lisätä varoen, sillä se on melko voimakas mauste eikä se juuri pehmene paljoa edes kypsytettynä. Mössön voi laittaa parkkiin siksi aikaa kun viipaloi kasvikset wokkivalmiuteen.

Wokkikasvikset paloitellaan sopivalla tavalla sopivan kokoiseksi. Ihan pulveria ei kannata alkaa tekemään… itse ainakin pidän wokissa siitä että ainekset ovat itsessään jo sopivia suupaloja. Tulin silti ehkä itsekin tehneeksi vähän liian pientä silppua tällä kertaa.

Kun kasvikset on paloiteltu, wokkipannulle pieni loraus oliiviöljyä ja seesamiöljyä ja wokkaaminen voi alkaa. Maustekastikkeet voi lorauttaa joukkoon myös vaikka samantein. Jos makeutta haluaa vielä lisää omenan lisäksi, voi sekaan kipata myös ananaspaloja.

Samalla aikaa kana voidaan laittaa paistumaan omalle pannulleen. Sen kummempaa tämä ei juuri ole, kumpikin kokonaisuus tulee valmiiksi suunnilleen samaa tahtia. Kun kasviswokista ovat enimmät vedet haihtuneet, kipataan sekaan jo melkein valmiiksi kypsytetyt kananlihat. Tuon jälkeen voi wokkia viellä käännellä ja väännellä jonkin aikaa jotta inkivääri ja valkosipuli sekoittuvat tasaisesti. Sitten vaan lautaselle ja syömään.

Wokki on aika helppo ruoka laittaa, mutta paloitteluun tahtoo kulua aikaa melko paljon. Mutta lopputulos voittaa kyllä pakastevärkit aika kirkkaasti. Ainakin omasta mielestä =) Tässä kokeilussa taisin itse käyttää vähän turhan paljon inkivääriä, joka maistui aika vahvasti wokin joukossa. Inkiväärin voi tietysti myös jättää pois jos se ei ole mieleen.

Pitänee yrittää tutustua jatkossa lisää aasialaisperäisiin ruokiin… kirjahyllyssä on nimittäin lojunut jo jonkin aikaa sen sortin opus tai kaksikin.

Kalkkuna pekoni rulla persikkakastikkeella

Vähän myöhäiseksi meni tämän viikon kirjoitukset, vaikka pöperö tuli pyöräytettyä jo aikaisemmin kuluneella viikolla. Tämänkertainen ruoka tuli taas pienten heräteostosten seurauksena. En ole muistaakseni koskaan tehnyt mitään kalkkunasta, joten päätin nyt kokeilla miltä kyseinen lintu maistuisi omin käsin uunitettuna. Ensiksi ajattelin yrittää keksiä lihakimpaleelle jotain päällepantavaa kuorrutteen mielessä, mutta päädyinkin viimemetreillä jo ruokaa aloittaessani sijoittamaan hötteet lihan sisälle. Ihan ok kokeilu tästä tulikin, mutta täytettä pitänee kehittää vielä eteenpäin.


Kalkkuna:
1 kalkkunarulla (n. 1+ kg, otetaan huoneenlämpöön n. tuntia ennen paistoa)
puuvilla/paistolankaa tai cocktailtikkuja/varrastikkuja rullan sitomiseen

Täyte:
1/2 pakettia pekonisiivuja
1/2 oranssia paprikaa
1/3 säilykepersikkaa
4 kynttä valkosipulia

Persikkakastike:
1 purkki säilykepersikkaa (loput ylhäällä mainitusta)
1 rkl/purkki kanafondia
1/2 dl vettä
1 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
2 dl ruokakermaa
1 tl suolaa

Kylkiäiseksi salaattia ja/tai riisiä.


Tämä ruoka aloitetaan siis täytteen valmistuksella. Kuten jo mainitsin, tein täytteen aika mututunteella kokeilemalla, joten tätä pitää luultavasti vähän soveltaa. Täytteen ainesosat heitetään siis vain pannulle pieneksi silpuksi, miinus persikka jota ei kannata kovin kauaa kuumentaa. Mukaan pieni löräys oliiviöljyä pekonin rasvoja täydentämään. Pekoneita ja muuta täytettä ei pidä kuumentaa kuivaksi käppyräksi asti, vaan sopivan pehmeäksi että sisus pääsee hyvään alkuun paistoa varten.

Kalkkunarullan verkko leikataan siististi sillä tavoin että sen saa vielä takaisin kiinni, eli pitkittäisesti niin että rullaan mahtuu tekemään viillon jonne täyte survotaan sisään. Kun täyte on saatu sisälle, viilto suljetaan sitomalla verkko taikaisin yhteen joko langalla tai soveltamalla jonkinlaisilla puutikuilla. Itse pujottelin verkon puoliskot yhteen varrastikulla. Rulla sijoitetaan sitten paistovuokaan, jonka pohjalle on laitettu loput pekoniviipaleista “voiteluksi” =) Rulla paistetaan uunissa 175+ asteessa noin puolitoista tuntia per kilo, tai kunnes sisälämpötila on vähän vajaa 75 astetta.

Kastiketta kannattaa alkaa tekemään vasta kun kalkkuna on valmis uunista otettavaksi, sillä se valmistuu nopeasti. Rulla kääritään folioon vetäytymään ja odottamaan syömistä. Loput persikka säilykkeestä soseutetaan siis joko tehosekoittimella tai käsivatkaimella. Sose kaadetaan kattilaan tai pannuun, lisätään vettä, kanafondi, maissitärkkelys, suola ja ruokakerma. Kastike on valmis noin kymmenessä minuutissa.

Kun kaikki on valmista, verkko poistetaan rullan päältä. Tässä vaiheessa voinee vielä miettiä jos haluaa kaunistaa tekelettä vielä hieman jollain kuorrutteella, jota en lähtenyt tällä kertaa itse tutkimaan.

Lisämietteinä, täytettä voinee tehdä hieman enemmänkin kuin mitä ylläolevassa on kuvattuna. Koska minulla ei ollut käsillä lankaa jolla verkon sitominen olisi käynyt kätevämmin, olin vähän varovainen kuinka paljon täytettä yritin rullan sisään laittaa. Lisäksi täytteen koostumus jäi vähän irtonaiseksi, jolloin leikatut viipaleet tahtovat luonnollisesti olla vähän hankalia pitää koossa lautaselle mättäessä. Luultavasti jokin joukkoon sekoitettu juusto tai jokin muu vähän jähmeämpi ainesosa voisi toimia vielä hyvänä lisänä.

Kaikenkaikkiaan tämä oli melko helppo ruoka vaikka aikaa kuluukin jonkin verran paistamiseen. Ensikerralla pitää yrittää panostaa vähän enemmän myös kuorrutukseen, jotta liha olisi vähän esillepantavampi. Kalkkuna tuntuu kuitenkin mukavalta vaihtelulta liharuokiin, joten pitää kokeilla jotain muuta jatkossakin.

Chiliä, valitettavasti papuja

Muistin juuri että en yleensä juurikaan pidä pavuista. Sääli etten muistanut asiaa paremmin ennen kokkailuun ryhtymistä, sillä nyt tuota olisi aika riittämiin. Mutta nyt voin ainakin todeta tehneeni ainakin kerran tämmöistä mössöä, mistä jenkkisarjoissa ja kirjoissa näkee silloin tällöin puhuttavan.

Ei siinä, tätä voisi kyllä ehkä jatkokehitellä korvaamalla pavut jollakin muulla, sillä maku ei muun tavaran suhteen ole oikeastaan hassumpi. Eikä pöperö ollut edes aivan valtaisan tulistakaan, mikä sinänsä yllätti, sillä joukkoon tuli tuupattua aika kasa tavaraa missä kapsaisiinia pitäisi löytyä ihan reippaasti. Mutta tästä lähtee: ensimmäinen vierasperäinen ruoka mitä tässä blogissa olen yrittänyt. Vierasperäinen siltäkin kantilta, että reseptin lähteetkään eivät ole täältä päin.

Niin, ja jos papuja tosiaan halajaa tähän ruokaan tällä tavoin, pitää ne liuottaa vedessä yön ylitse ennen valmistamista. Kannattaakin siis ehkä suosia tölkitettyjä papuja joiden pitäisi olla käyttöön valmiita. Originaaleissa ohjeissa puhutaan myös kaikenlaisista täällä Suomen marketeissa harvinaisemmista chililajikkeista, mutta täällä on tehtävä mistä aineista pystytään. Kannattaa ehkä kuitenkin yrittää saada käsiin jotain muutakin kuin lähi Salen perus chiliä, ettei sotkusta tulisi pelkkää jauhelihakastiketta.


Chili (pavuilla, 5+ annosta):
400 g naudanjauhelihaa
400 g naudan palapaistia
200 g kuivattuja punaisia papuja (kidney beans)
200 g kuivattuja mustia papuja
500 g tomaattimurskaa
500 g paseerattua tomaattia
2 kpl sipulia
1/2 valkosipulia (siis n. 6 kynttä)
1 kpl vihreä paprika
1/2 purkkia jalapeno viipaleita (75-100 g)
2 kpl punaista chili paprikaa (perus chilejä)
1 kpl habanero
0.33 tai vajaa tölkki tummaa olutta
2 tl ruskeaa sokeria
1 tl kaakaopulveria
1 tl viinietikkaa
1 tl cayennepippuria
1 tl mustapippuria
1 tl poppamies savuchili jauhetta
2 tl oliiviöljyä
1 tl kuminaa (jauhettua)
1 tl oreganoa
1 tl korianteria (jauhettua)
2-3 tl suolaa
+++ chili maustetta maun mukaan

Hötteeksi ja lisukkeeksi:
salaattia,
tacoja,
tortilloja,
kermaviiliä


Mausteita tuossa on siis niin iso lista, että yksittäisiä mausteita tästä soosista on melko hankalaa enää maistaa. Saattaakin ehkä olla parempi jättää joku mauste sen sijaan pois, ja kaataa sekaan jotain mikä tuntuu mieleen paremmalta. Ja habaneron kanssa kannattaa olla varovainen – myös valmistaessa, sormiin hieroutunut kapsaisiini alkaa polttelemaan aika ilkeästä jo niinkin. Piilareita ei kannata valmistuspäivänä pitää.

Homma aloitetaan silppuamalla erillaiset vihannekset valmiiksi (pavuthan on liuonneet jo sen 12 tuntia jos kyseessä olivat kuivatut pavut, eikös?). Ensiksi saattaa olla parasta aloittaa jauhelihasta ja paistinpaloista, jotka ruskistetaan alkuun hyvin. Ylimääräinen rasva kannattaa kaataa kevyen ruskistuksen jälkeen pois.

Tämän jälkeen lisätään ehkä hieman öljyä, ja sekaan laitetaan sipulit. Kevyen kuullotuksen jälkeen voi mukaan laittaa myös viipaloidut chilit. Kun chilit ovat nekin vähän pehmenneet, mukaan kaadetaan tomaattimurska, pavut, ja olut. Tämän jälkeen sekaan laitetaan vielä mausteet, jonka jälkeen seoksen anetaan muhia välillä hölskyttäen noin tunnista puoleentoista. Melko helppoa siis, vaikka aineita on julmettu määrä.

Varoituksen sanana papujen täytyy kypsyä jonkin aikaa että ne ovat syömäkelpoisia. Niitä ei siis tosiaankaan heitetä sekaan viimeseksi, ja kymmenen minuutin päästä ryhdytä syömään, sillä tuolloin voi vaarana olla pienehkö ruokamyrkytys. Eli rauhassa ja kuumassa hyvä tulee.

Chili nautitaan sitten parhaaksinähdyllä tavalla, mutta kaiken näköiset meksikolaislisukkeet kuten tortillat, tacot, yms. tms. toimivat tietysti tässä ruoassa loistavasti. Lisäksi kermaviili auttaa isompien poltteiden kanssa jos jotain vahvempaa tuli laitettua mukaan vähän liikaa. Paljaaltaankin voi mössöä tietysti laittaa naamariin, jos sellaisesta tykkää.

Mutta minun täytyy myöntää että en ollut kovin tyytyväinen tähän tekeleeseeni. Lähinnä siitä syystä että chili ei tehnyt pavuista maagisesti maukkaampia kuin minä niitä yleensä pidän. Eli jos pavut eivät saa sinunkaan makuhermojasi kostumaan, kannattaa ehkä miettiä korvaavia juttuja kuten erinäisiä muunlaisia vihanneksia ja kasviksia.

Kesäkurpitsan loppu minkä heitin mukaan tuntui toimivan, ja muutkin kasvimaan tuotteet todennäköisesti rokkaavat seassa yhtä hyvin. Luultavasti tulen joskus kokeilemaan tätä uudestaan toivottavasti vähän viisaampana kokeiluista, vähän toisenlaisella kasvisten kombinaatiolla.

Bradwurst-pekoni-bataatti pyttäri

Viivettä pukkaa… viikon sapuska olisikin sitten yllätyspyttäriä, sillä alkuperäisen ateria ajatuksen aineksien valmistuksessa menee vähän pidempi aika kuin mitä nyt olisi ollut aikaa. Hetkellisesti olin jo luopumassa tämän illan leikeistä ja poimin pakastimesta einespyttärin. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja iskin pussin takaisin kylmyyteen ja läksin hakemaan lähi Salesta aineksia oikeaan ruokaan. Tutuksi tulleen tavan mukaan, tämä on siis taas jotain vähän keksitympää tavaraa jota saa soveltaa ja parannella mielensä mukaan.

Bataatti antaa pyttäriin jännän makean lisän, ja bradwursti tekee siitä vähän mielenkiintoisempaa. Tässä tuli tehtyä ehkä pieni ylilyönti määrässä sillä jouduin kaivamaan kaapista toisen vokkipannun että homma sujui mallikkaasti loppuun saakka. Ainesten määriä kannattaa ehkä siis vähän pienentää ohjeesta mainitusta =)

Bradwurst-pekoni-bataatti pyttäri (6+ annosta):
500 g perunoita
500 g bataattia (yksi iso bataatti)
600 g bradwurstia
1 paketti pekonia
2 isoa sipulia
1 punainen paprika
1/2 kesäkurpitsa, riippuen koosta
1/2 koskenlaskija juustoa
2 tl suolaa
voita
cayennepippuri-jauhetta
poppamies savuinen chili-jauhetta
valkosipulijauhetta
perunamaustetta


En tiedä mikä on paras tapa valmistaa perunat pyttipannuun, mutta itse kuutioin perunat ja bataatin ensimmäiseksi ja keitin niitä hetken aikaa ennen pannulle laittamista. Useimmissa ohjeissa tunnutaan käyttävän sen sijaan “eilisiä” perunoita, mutta koska en itse ole varsinainen perunan ystävä, ei minulta sellaisia yleensä löydy.

Joka tapauksessa. Perunat ja bataatti kuorimisen jälkeen noin vajaa sentin kokoisiksi kuutoiksi – liian pientä höttöä kannattaa välttää sillä siihen tuhlaantuu vain aikaa ja sormia. Kun perunat on kuutiotu laitetaan ne veteen kiehumaan ja pehmenemään suolan kera. Bataattia ei tarvitsisi ehkä edes välttämättä keittää, mutta tällä tavoin sekin valmistuu kenties nopeammin. Aivan loppuun asti pottuja ei kannata keittää, vaan sen verran että vesi hieman kiehahtaa ja sitten levyn voikin laittaa pois päältä.

Kun perunat kiehuvat, paloitellaan pekoni pannulle käristymään. Hetken kuluttua kuutioidut/suikaloidut sipulit joukkoon voin kera, koska tämä ei ole terveysruoka. Paprikan ja kesäkurpitsan voi kuutioida valmiiksi lisäämistä varten nekin. Bradwursti myös paloiksi, ja kun sipuli alkaa sekin näyttää kuullotetulta, ne voidaankin tiputtaa joukkoon. Makkaroita kannattaa ehkä käristää hetken aikaa ennen kuin asiassa edetään.

Voita kannattaa lisätä jonkin verran ettei sotku pääse kuivamaan. Paprikat ja kesäkurpitsat joukkoon, jonka jälkeen valutetaan vedet pois pehmenneistä peruna ja bataatti kuutoista ja nekin lisätään mukaan. Nyt voi pannulla olla jo aika tiukkaa jos tämän ohjeen mukaan ruokaa tekee ja kakkos pannu voi olla tarpeen. Pyttis on kuitenkin helppo jakaa jos sellainen mahdollisuus on.

Mausteet ripotellaan sekaan maustajan oikkujen mukaisesti ja niitä saa tietenkin säätää suuntaan ja toiseen. Viimeisenä silauksena sekaan murustellaan vielä koskenlaskijajuuston loppu, joka nyt sattui vaan olemaan kaapissa mutta sopii tähän mielestäni todella hyvin. Tässä on tärkeää tosin murentaa juusto oikeasti pieniksi paloiksi, sillä sulatejuustona se ei oikein tahdo tämmöisessä ruoassa helposti sekoittua joukkoon.

Pyttäriä käännellään kunnes perunat, makkarat ja muut näyttävät valmiilta. Jos sotku näyttää kuivuvan liikaa vaikka jokin osanen on vielä valmistumassa, voi sekaan tipauttaa hiukan vettä palamisen estämiseksi (pieni huijaus =). Tarjoillaan välittömästi kurkkusalaatin ja olusen kera. Muutakin lautaselle voi tietysti laittaa, mutta tässä on jo hyvä perus setti.